Laadukkuus hallitustyöskentelyssä

Hallitustyöskentelyllä tarkastellaan tässä yhteydessä lähinnä osakeyhtiöiden hallitusten toimintaa. Vastaavanlaisia toimintoja on myös julkisen sektorin ja ns. kolmannen sektorin organisaatioissa. Yleisesti osakeyhtiön hallituksia koskevia määräyksiä on esitetty osakeyhtiölain johtamista koskevassa luvussa.

Osakeyhtiölaki esittää määräykset hallituksen kokoonpanolle ja hallituksen välttämättömille tehtäville yhtiön ja sen omistajien etujen ajamiseksi. Hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä nimittää toimitusjohtajan ja antaa ohjeita ja määräyksiä yhtiön juoksevaa hallintoa varten. Hallitus myös huolehtii siitä, että kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Hallitus edustaa yhtiötä.

Kaikilla hallituksilla on aina jonkinlainen suorituskyky, ts. toimintatapa (tehokkuus) ja sen kautta syntyneet tulokset (vaikuttavuus). Millä tavoin hallituksen toimintaa voidaan tarkastella laadun näkökulmasta? Kun hallituksen työskentelyyn liitetään laatu, voidaan soveltaa yleistä laatukäsitteen määritelmää: "missä määrin hallitus luontaisella työskentelyllään ja sen kautta saamillaan tuloksilla täyttää kaikkien niiden tarpeet ja odotukset, jotka ovat tekemisissä tarkasteltavan hallituksen kanssa".

Tämän määritelmän mukaan laatu on aina suhteellinen käsite. Mielenkiintoinen kysymys on, milloin jonkin hallituksen työskentely on erityisen laadukasta eli suorastaan erinomaista, eksellenssiä?

Hyvään hallitustyöskentelyyn liitetään usein hyvän hallinnointitavan, Corporate Governancen, käsite. Tätä varten on kehitetty runsaasti ohjeita, mm. OECD on määritellyt hyvin tunnetut periaatteensa sitä varten.

On myös kehitelty erilaisia menettelyjä hallitustyöskentelyn arvioimiseksi, (esim. Fennia Consultingin hallitustyöskentelyn pikatesti).

Organisaatioiden hallitusten toiminnalla on suuri merkitysi organisaation laatutoiminnan kehittymisessä. Suomalaisissa yrityksissä on laadunkehityksessä on ollut hyvin vaikeaa päästä yli 500 pisteen tasoa mitattuna laatupalkintokriteereillä. Tästä ylöspäin pääseminen edellyttäisi jatkuvaa systemaatisesti toteutettavia ja radikaaleja yritystoimintojen muutoksia. Itse asiassa vaikeutena onkin, että tällaiset muutokset eivät ole olleet pääkiinnostuksen aiheena toimeenpanevalla johdolla, joka usein on paneutunut vain lyhyen tähtäyksen tuloksen aikaansaamiseen. Tässä yritysten hallituksilla (ainakin osakeyhtiölain mukaan) tulisi olla merkittävä rooli. Kuitenkin hallitusten jäsenten sitoutuminen yritysten kehittämiseen on ollut monesti kovin heikkoa. Joskus tuntuukin hallitusten jäsenten valinnassa ja toiminnassa korostuvan vain sitoutumattoman neuvonantajan rooli tai sidosryhmäyhteyksien ja suhdetoiminnan varmistaminen.