Hoitokodin mittari

Laatuseniorit / Elsie-hoitokodin mittari

3.12.2012/ JPOS

Mitä mitataan, sitä arvostetaan => Pitää mitata sitä, mitä arvostetaan

Hoidettavana olevien ikääntyneiden ihmisten hyvinvointi on Elsie-palvelutalossa kaikkein keskeisin tavoite. Sitä arvostetaan, sitä siis pitää yrittää mitata.

Ihmisestä näkee päältä, kun hän voi hyvin: on iloinen, hyväntuulinen, puhelias, osallistuva, enemmän tai vähemmän oma-aloitteinen tms. Vastaavasti ihmisestä näkee myös päältä, kun hän voi huonosti: on masentunut, huonotuulinen, kärttyisä, vaitelias, syrjään vetäytyvä, passiivinen tms. Jollain tapaa tietysti näkyy myös se, kun ihmisen vointi on ”neutraali”, ei siis voi leimallisesti enempää hyvin kuin huonostikaan.

Alussa mainitun tavoitteen toteutumista voisi yrittää mitata seuraavasti:

• Johdon edustaja yhdessä kunkin hoitoryhmän vastuuhenkilön kanssa arvioi kunkin ao. ryhmän hoidokin voinnin sijoittamalla tämän johonkin seuraavista ryhmistä: 1) voi päällisin puolin hyvin, 2) ei voi hyvin eikä huonosti, 3) voi päällisin puolin huonosi. Tulos voidaan kirjata käyttäen tukkimiehen kirjanpitoa, jolloin se näyttää suunnilleen tältä: 1: xx kpl, 2: yy kpl, 3: zz kpl.
• Seuraavassa kuussa tehdään samanlainen arvio, ja aloitetaan kolmen sarakkeen taulukko, johon arviointitulokset sijoitetaan. Arviointeja jatketaan muutama kuukausi ja tulokset laitetaan em. taulukkoon. Siitä nähdään, onko jotain kehitystä johonkin suuntaan tapahtunut.

Jatko riippuu paljon siitä, miten ensimmäinen arvio onnistuu. Jos tulos yleensä saadaan ja jos se näyttää järkevältä, voi siirtyä eteenpäin. Johdon edustaja ja hoitoryhmän vastuuhenkilö voivat pohtia, mistä ryhmään 3 kuuluvien pahoinvointi mahtaa johtua. Jompikumpi tai molemmat voivat mahdollisesti myös haastattelemalla yrittää selvittää tätä ja samalla sitä, olisiko heidän vallassaan tehdä – ja myös tehdä - jotain sellaista, että hoidokki nousisi ainakin ryhmään 2. Aluksi ilmeisesti kannattaa keskittyä ryhmään 3 luokiteltuihin. Myöhemmin, kun ongelmallisimpien hoidokkien kanssa on saatu myönteisiä tuloksia, voidaan siirtyä ryhmään 2 kuuluviin ja selvittää samalla tavalla, miten he nousisivat ryhmään 1.

Jos homma toimii, taulukon lukujen pohjalta voidaan piirtää hieno diagrammi, jossa eriväriset pylväät tai käyrät kertovat, miten kehitys on kehittynyt. Tuloksia voi tarkastella myös hoitoryhmittäin ja palkita hyviä tuloksia saavuttaneiden ryhmien henkilöstöä sopivalla tavalla.

Juhanin kommenttien huomioonottaminen
 

Juhanin juttu tuntuu hyvältä mittariehdotelmani taustaksi. Ihmeempää ristiriitaa en havainnut. Ehdotelmassani voisi korostaa enemmän sitä, että se on vain heitto tai idea, jonka toimivuutta voisivat kokeilla. Jos ei toimi, voisivat yrittää Juhanin periaatteiden pohjalta eteenpäin.

Mitä ilmeisimmin eri hoidokkiryhmien (muistisairaat, kotona asuvat etähoidokit, talossa omissa huoneissaan asuvat jne.) välillä on hyvinvoinnin/pahoinvoinnin välillä suuria eroja, mitä tietysti pitäisi yrittää ottaa huomioon.

Muistisairaiden kohdalla mielialan arviointi ja siihen vaikuttaminen voi olla mahdotonta. Ainoa mitä voidaan tehdä on luullakseni ruokkiminen, puhtaanapito ja turvallisuudesta huolehtiminen. Ne voidaan hoitaa sekä hyvin että huonosti ja siltä väliltä. Kai siis pitäisi arvioida vain toimintaa laatua jollain tuollaisella asteikolla. Arvioinnissa Juhanin neuvot olisi otettava onkeen.