Aineistoa kannaotoksi digiagendaan

Ohessa Juhanin ja Matin kannaotot. Ne käydään läpi kokouksessa 8.12.

ja muotoillaan sitten yhteinen kannaotto.

Digiagenda löytyy täältä

_Juhani:_

Digiagendan ikääntyvän väestön näkökulma


On erinomainen asia, että dokumentti nostaa voimakkaasti esille ikääntyvien ihmisten merkityksen tietoyhteiskunnan kehittymisessä ja ikääntyvien ihmisten itsensä hyväksi.

Nykyisessä muodossaan digiagenda ei kuitenkaan ole minkäänlainen kansallinen strategia-agenda, koska siinä ei ollenkaan määritellä toimintavastuita (kuka), niiden tulostavoitteita ja toteutumisen seurannan tunnussuureita (mitä), toimenpiteitä/keinoja (miten) ja aikatauluja (milloin). Parhaimmassa tapauksessa agendajulkaisu on vain yleisluontoinen essee aiheesta. Vähintäänkin dokumentissa olisi voinut konkreettisesti esittää, mitä siitä vastuullinen ministeriö on sitoutunut tekemään omalla vastuullaan. On mahdotonta määritellä toisten toimijoiden strategioita, koska se on kunkin toimijan oma asia ja omalla vastuulla.

Kaikissa asiallisissa strategiamäärittelyissä on aina aluksi vakavasti paneuduttu olevaan alkutilanteeseen ja siihen liittyviin analyyseihin. Tässä agendassa tämä on lähes kokonaan jätetty huomiotta. Tietoyhteiskuntateeman suhteen tama olisi hyvin oleellinen aihe, koska juuri Vanhasen ensimmäisestä hallituksesta lähtien Suomen tietoyhteiskuntakehitys on ollut hyvin murheellinen, olemmehan pudonneet mailman johtavien maiden joukosta lähes kehitysmaiden tasolle. Ikääntyvän väestön teeman osalta olisi pitänyt vakavasti tarkastella, mikä on tänä päivänä tilanne ikääntyvän väestön tietoyhteiskuntakyvyissä, --aktiivisuudessa ja --mahdollisuuksissa. Tämä ihmisjoukko ei suikaan ole homogeeninen, joten tilanteesta saa hyvin köyhän kuvan vain sanomalla, että 33% yli 65-vuotiaisista käyttää internetiä.

Digiagendassa on painotettu lähtökohdiksi tekniikka, työllisyys, tuottavuus ja palvelutuotteet. Lähtökohtana tulisi kuitenkin olla yhteiskunnan toimijoiden tarpeet ja odotukset. Tässä yhteydessä haasteista puhuminen on poliittista jargonia, olisi selkeämpää puhua juuri tarpeista ja odotuksista. Ainakin ikääntyvälle väestölle tekniikka, työllisyys ja tuottavuus eivät ole innostavia. Heille elämisen, osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet sekä elämisen laatu ovat oleellisempia asioita. Niiden kautta ikääntyvä väestö myös ei ole vain vastaanottava tai hoivattava osapuoli, vaan se voisi myös antaa jotain arvokasta yhteiskunnan hyväksi.

Agendassa ikääntyvää väestöä käsittelevä teksti on esitetty kovin irrallisena muista agendan osista. Kuitenkin ikääntyvä väestö on tekemisissä myös kaikkien muidenkin agendateemojen yhteydessä. Esimerkiksi visiokohdassa ei mitenkään tuda esille väestön ikääntymistä. Samoin kohdassa "Käyttäjät tuntevat parhaiten palvelutarpeet" tuodaan esille tarvittavissa toimenpiteissä erityisesti lapset ja nuoret mutta ei ikääntyvää väestöä.

Agendasta saa korostetusti kuvan, että ikääntyvät ihmiset olisivat jonkinlaista vajaakykyistä ja hoivapalveluja tarvitsevaa joukkoa. Kuitenkin ikääntyvien joukossa on paljon aktiivisia, vaikuttamiskykyisiä ja --haluisia sekä myös jatkuvasti oppivia ihmisiä (vrt. Juhani Juntunen: _http://www.ustream.tv/recorded/2085144_).

Agendatekstissä (sivu 10) kappaleet "Julkiseen palvelurakenteeseen ... Kansalaisen hoitotyössä ... näkökulmasta." ovat täysin yleisiä kaikkia kansalaisia koskevia. Mitä spesifistä ikääntyvien osalta pitäisi näissä yhteyksissä tuoda esille?

Tarvittavat toimenpiteet ovat hyvin yleisluontoista tekstiä, josta puuttuu kaikki tyypilliselle strategiatekstille luonteenomainen konkretia.

Erityisesti ikääntyvien ihmisten osalta tarvittaisiin toimenpiteitä, jolla vaikutettaisiin

    *

      ikääntyvien ihmisten syrjäytymisen ehkäisemiseksi

    *

      ikääntyvien ihmisten ja heidän lastensa ja lastenlastensa sekä
      tuttavapiirin väliseen yhteydenpitoon

    *

      esimerkiksi sosiaalisen median ratkaisuilla verkostokommunikaatioihin

_Matti_

Asia on tärkeä, lähestymistapa vanhanaikaisen opastava ja byrokraattinen vapaasti syntyvien verkostojen tukemisen sijaan

Digiagenda-nimi rajaa aihepiirin pelkästään digiin, tarvittavan tiedon pitää olla saatavilla myös perinteisessä muodossa perinteisin jakelukanavin.

Ikääntyneitä ja ikääntyviä on käsitelty yhtenä ryhmänä, vaikka tarpeet ja valmiudet ovat hyvin erilaisia. Osalla tarpeet ja valmiudet ovat samoja kuin työikäisillä. osalla taas amoja kuin laitoshoidossa olevilla muilla ryhmillä. Tässä välissä on itsenäisesti asuvat, mutta toimintakyvyltään alentuneet henkilöt.

Lähestymistapana soisi lähdettävän ihmisen elämisen prossista: Mitä tietoa tarvitaan ravinnon hankintaan, mitä elämän muiden perustarpeiden saamiseen, millaisia yhteyksiä hoitaviin henkilöihin.? Miten pidetään yhteyksiä omaisiin ja ystäviin, miten saadaan virikkeitä ja toimitaan vertaisverkostoissa?

Oppiminen tapahtuu pääasiassa jälkeläisiltä, mutta vertaisvalmennustakin tarvitaan. Yhtenäiseen toimintamalliin pyrkiminen saattaa olla tarpeetonta
koordinointia. Muutenkin agendassa uskotaan keskusohjattuun kehitysprosessiin eikä luoteta markkinatalouteen tai yksittäisten toimijoiden ideoiden vaihtoon,